Blogi

Näytä nykyinen sisältö RSS-syötteenä

Blogi

 

Kathmandu 3.1-31.1.2018

IMG_20180108_110027_640x360

Tämä on kertomus kolmen ensikertalaisen matkasta Kathmanduun Nepaliin. Hilpeyttä on herättänyt se, että Babadum puoti on olemassa, ilman, että olen käynyt Nepalissa. Hyvien yhteistyökumppaneiden avulla se on onnistunut! Kommentoikaa ja kysykää lisää, oikaiskaa tai neuvokaa, kaikki sopii. Tämä on kirjoitettu tabletilla ja teksti on sen mukaista. Viileinä iltoina, kun valoa on niukasti tämä on mukavaa ajanvietettä eli tervetuloa mukaan reissuun!

Kuvat lisään vasta kotona; olisi niin helppoa kertoa kuvin, mutta haluan luoda mielikuvia ensin ilman niitä. Rakkaudella Teija.

IMG_7348_640x479

 


Julkaistu , julkaisija

Pokhara

IMG_7430_640x480

Kipitimme hotellipojan perässä sateen vihmoessa (ensimmäinen sade 5-6 kk) aamuvarhaisessa Kathmndussa kun tajusin, miten kaikki täällä aina järjestyy sitä mukaa kuin tarve on. 

Respan poika oli siis hommannut meille paikat linja-autoon, liittänyt summan huonelaskuun, sopinut kuskin kanssa mistä me tulemme kyytiin, keitti meille pannullisen kahvia ja johdatti meidät oikean paikkaan, pysäytti oikean bussin ja siellä oli meille  2 paikkaa varattuna.

Matkaa Pokhraan on 200 km ja aikaa siihen meni keskihintaisella "turistibussilla" 10 tuntia. Tämä kertoo siitä missä kunnossa tiet ovat. Pysähdyimme kolme kertaa pissille ja syömään, muita pysähdyksiä ei ollut. Ajoimme pitkän matkaa läpi asutusalueiden ja sitten joenvartta myötäilevää tietä pitkin. 

IMG_7492_640x480

Pokharassa on suuri järvi Fewa, joka tekee siitä erityislaatuisen ja kun 
Tähän lisätään lumihuippuinen Anna Purna vuorijono, on selvää, että täällä käy paljon turisteja. Turistitulvia kuitenkin hillitsee jonkinverran se, ettei Pokharassa ole kansainvälistä lentokenttää, vaan tänne on tultava sisämaan lennolla ta bussilla. Nepalissa ei ole rautatietä. Tunnelma Pokharassa olikin piirun verran tyrkyttävämpi kuin Kathmandussa ja illan kähmyissä päädyimme varaamaan seuraavan majapaikan syrjemmästä. 

Taxi suostui viemään meidät vain risteykseen, josta lähti varsin muhkurainen tie  "Siddhartha garden ayervedic" - nimiseen hotelliimme. Hikisenä tarvoimme reput selässä mäkeä ylös kunnes koira tuli meitä vastaan häntäänsä heiluttaen - hyvä merkki!

IMG_7530_640x480

Saavuimme todella viihtyisään hotelliimme, jolla on oma luomupuutarha. Saimme yläkerran huoneen, josta on näkymät sekä vehreään laksoon, että lumihuippuisille vuorille. Täytyy myöntää, että hiljenimme molemmat maisemien edessä - että voi olla henkeäsalpaavan kaunista! Huoneen ja siistin kylppärin lisäksi meillä on oma terassi ja ystävällinen henkilökunta saa välillä kiusaantumaan passaamisellaan.

IMG_7599_640x480

Ensimmäinen kävelymme suuntautui näköalatornille, joka ei ollut mikään suuri kokemus, mutta polku läpi kylien ja kiviaskelmapolut ylös rinteitä sitä vastoin olivat. Kylissä ihmiset asuvat tiilestä, kivestä tai savesta tehdyissä aaltopeltisissä taloissa vuohet, kanat ja lehmät luontevasti lähellään. Savun hajua, eläinten ja lasten ääniä ja lintujen laulua, uteliaita katseita...naurunremakka seurasi, kun eräs nainen kysyi: tu a pain ja emme meinanneet ymmärtää, mutta hän kysyikin you are fine?

IMG_7567_640x480

Kerkesimme "kotiin" ennen pimeää ja söimme reissun parhaan thalin eli dal bhatin. Tarpeet olivat omasta puutarhasta ja sen todella maistoi! Illallisen jälkeen kömmimme vällyjen alle ja hämmästyimme suuresti miten kova sänky oli! Luulen, että syy on siinä, että siinä voi myös joogata. Nukuimme hyvin - pakolliset koirien haukku -ja kukkojen kiekumiskonsertit eivät jaksa enää valvottaa. 

Aamiaisen jälkeen suuntasimme kävelylle läheiselle stupalle. Shanti stupa eli World Peace Pagoda sijaitsee uskomattomalla näköalapaikalla lumihuippujen ja järvinäkymän sylissä. Käsittääkseni tämä stupa on rakennettu edistämään maailman rauhaa, mutta tarkempi selonteko jää nyt odottamaan toimivampaa nettiyhteyttä tai muualta saamaani selvitystä.

IMG_7562_640x480

Tämän reissun jälkeen seurasi yksi harvoista iltapäivistä tämän kuukauden aikana, etten tehnyt yhtään mitään. No, oikeastaan tein eli pesin hiukseni, joka on täällä aina omalaisensa operaatio, joka vaatii lämmintä vettä pesuun ja aurinkoa kuivatteluun. Toiseksi pesin vähän pyykkiä, joka sekin kuivahti nopeasti auringossa. 

IMG_7609_640x480

Kuukauden irtiotto arkirutiineista alkaa olla lopuillaan ja kohta matkaamme takaisin Kathmanduun, viimeistelemme työasiat siellä ja jatkamme takaisin Suomeen. Kotinpaluun tunnelmia toivottavasti ennätän myös kirjoittamaan jossain vaiheessa. Nyt jo tuntuu, että muutos on alkamassa. Kiitos Nepal vieraanvaraisuudesta.

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Stupa? Square? Havaittavia aukkoja sivistyksessä....

IMG_20180109_174823_640x360
Muutama kilometri pölyistä, kaaottista liikenteen seassa puikkelehtimista ympärillä ihmiskohtaloita, näkyjä, joita ei voi unohtaa; järkytystä, iloa, ihmetystä, kaikkia erikseen ja yhtäaikaa.

Kävely Swayambhunath temppelille jää varmasti mieliimme. Saavuimme paikalle, kun aurinko alkoi jo laskea. Kiirehdimme hengästyttävät portaat ylös, ettemme joutuisi tulemaan alas pimeässä.

Swayambhunath on 400- luvulta peräisin oleva Hindujen ja Budhalaisten pyhä paikka. Vuosisatoja vanhat patsaat, veistokset, ikonit, voilamput ja suitsukkeiden tuoksu luovat tämän uskonnollisen alueen ympärille mystisen tunnelman. 

Saapuessamme portaiden yläpäähän aurinko laski Kathmandun hämyyn, voilamppujen tuli lepatti, ihmiset kiersivät stupaa myötäpäivään, muutamat rukoilivat ja pyöräytteilivät rukousmyllyjä, suurimmalla osalla oli kädessään rukousnauhoja. Kuitenkin paikalla myös otettiin kännykkäkuvia, nuoret parveilivat, muutama turistikin meidän lisäksemme oli paikalla. Tunnelma näissä nepalilaisissa pyhissa kohteissa on hyvin salliva. 
Jokainen on niin kuin haluaa. 

Pimeys laskeutui ja kapusimme portaat alas päätyen taxiin. Ensimmäinen temppelikäynti jää varmasti mieliimme.

Bhouthanath temppeli puolestaan oli häikäisevä, valkoinen, kultainen ja kylpi auringossa siellä käydessämme. Vastaamme tuli hyvin perinteisiin vaatteision pukeutuneita ihmisiä ja tiibettiläisiä munkkeja lähestyessämme stupaa. Kuulimme rumpujen iskuja, näimme savua ja suitsukkeet tuoksuivat. Menimme ihmisvirran mukana pienet portaat ylös stupan päälle, pyöräytimme myllyjä ja lähdimme käyskentelemään  valtavien stupaa korostavien silmien alla. Taas tyyli oli vapaa; osa teki hartaana erilaisia harjoitteita, osa otti selfieitä ja tuntui, ettei kukaan välittänyt toistensa tekemisistä. Turistit saivat rauhassa ihmetellä. Kävelimme auringossa stupaa ympäri, tunnelma oli hyvin hyvin rentouttava.

IMG_7306_640x480

Durban square ja Patan square ovat myös "pakollisia" nähtävyyksiä Kathmandussa. Pikkuhiljaa ymmärsimme, että "Squarit" ovat entisten kuninkaallisten asumuksia. Aloitimme kävelymatkan päässä olevasta Durbar Squarista. Kävely sinne reissun alussa oli jo elämys; maassa liikenteen seassa makoilevia koiria, lehmiä, kaikki yhtenä sekamelskana. Durbar square koki 2015 maanjäristyksessä suuria tuhoja ja jälleenrakennustyöt ovat täydessä käynnissä. Oppaamme (päätimme ottaan iäkkäänpuoleisen entisen Himalajan vaellusoppaan oppaaksemme) kertoi, että jälleenrakennustyössä menee 10-15 vuotta. Paikalla työskenteli kymmenittäin nepalilaisia ja kiinalaisia työmiehiä tehden mm tarkkoja kopioita puukaiverruksista. 

IMG_7265_640x480

Nepali oli kuningaskunta vuoteen 2008 asti, jolloin kuningas luopui kruunusta ja Nepalista tuli tasavalta. Oppaamme selvitti maan toimintaelokuvamaista historiaa ja varsinkin 2001 tapahtunutta kuninkaallisen perheen joukkosurmaa, jossa edellinen kruununprinssi tappoi päihtyneenä seitsemän kuninkaallisen perheen jäsentä ja itsensä. Hänestä tuli muutamaksi viikoksi kuningas, mutta hän kuoli saamiinsa vammoihin ja kruunun peri hänene veljensä, joka luopui siis myöhemmin vallasta.

Kumari on myös termi, joka on usealle jo tuttu ylen tekemästä jutusta.  "Kumari tarkoittaa newarien (Kathmandunlaakson asukkaiden) kielellä neitsyyttä. Hän on nuoruuden, viattomuuden ja koskemattomuuden symboli. Ennen kuin lapsijumalatar on vuodattanut ensimmäisen kuukautisverensä, hän edustaa puhdasta ja aina vehantaa äiti maata."
Tässä linkki:
http://kerranelamassa.fi/nepal/kumari-kathmandun-elava-jumalatar/

Kumari näyttäytyi ikkunassa meillekkin ja uusi kumari on noin kolme vuotias näytti siltä, että kielen näyttäminen oli hyvin lähellä.

Toinen Durbar Square sijaitsee Patanissa, jossa on Kathmandun vanha kaupunki. Vierailu sinne ajoittui matkani toiseen puoliskoon ja "sihteerini" Saara oli juuri palannut Suomeen ja mieheni Ilpo tullut Kathmanduun. Taisi olla hänenen ensimmäinen nähtävyytensä ja koska tämä Patan Square ei tuhoutunut pahoin maanjäristyksessä kokemus olikin todella vaikuttava molemmille. Hiljaisissa museosaleissa näimme käsittämättömiä puukaiverruksia ja patsaita. Kävelimme savilattiaisilla kapeilla käytävillä, jotka kiersivät rakennuksen yläosaa, ulkona puisten ikkunaluukkujen takana oli huiske, hälinä ja melske, mutta sisällä pehmeän rauhallista. 

IMG_7270_640x480

 

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Maaseutumatkailua....

IMG_20180117_193538_640x639

Aamusuihku (kuuma! ) ja taxilla linja-autoasemalle. Pölähdimme vilskeeseen ja heti viisi ihmistä opasti meitä bussiin. Lisäksi nuori mies huusi bussin ovella Dhulikhell Dhulikhell, kuski kurkki ikkunasta kysellen minne olemme menossa ja viittilöi meitä sisälle. Täällä kaikki tuntuu järjestyvän! Hetken epätietoinen katse ja joku on heti  kysymässä do you need help mam? 

Onneksemme olimme lähes ensimmäisiä linja-autossa ja saimme istumapaikat. Rymysimme liikkeelle ja bussi täyttyi ääriäänmyöten  - välillä joku kiskottiin sisään tai työnnettiin ulos. Maksu otetaan kätevästi lähtiessä ; poislähtevät kertyvät hyvissä ajoin ovelle, jossa sisäänheittäjäpoika kerää rahat ennen poistumista. 

Määränpää Dhulikhell on kuuluisa kauniista näkymistä Himalajan vuoristoon. Saavuttuamme kävelimme puolisen tuntia kylätietä pitkin, joka muuttui pikkuhiljaa viidakkomaiseksi vuorten pilkahdellessa kasvuston välistä. Maisema muuttui kylämäiseksi: vuohia, kanoja, lapsia kurkkimasta ujosti talojen takaa. 

IMG_20180116_145226_640x360

Saavuimme majapaikkaamme ja löysimme emäntämme pesemästä pyykkiä paikalliseen tyyliin kyykkysillään. Huoneemme oli yksinkertainen, mutta meillä oli huikeat vuoristonäkymät. Söimme dal bhatia ja lähdimme majatalon isännän neuvomalle kävelylle kylän ympäri. Kylissä Ihmiset asuvat tiilistä tai savesta tehdyissä taloissa, joissa on aaltopeltiset katot. Kotieläimet pyörivät asumusten edustoilla ja taloissa on maalattia. Voin vain kuvitella miten kylmiä yöt ovat tammikuussa.

IMG_20180117_114059_640x640

Isäntämme kertoi, että kylässä on yksityinen koulu, jossa lapset saavat korkeatasoista opetusta. Koulua sponsoroi kanadalainen kauppias, joka laittaa rahaa koulun tukemiseen rahaa. Valtion koulun opettajat ovat kuulema laiskoja. Hän kertoi, että kylän lapset osaavat englantia. Lähdimme hänen neuvomalleen kävelyreitille kylän ympäri. Taaskaan emme ole nähneet yhtään länsimaista ihmistä koko päivänä. Saaran vaaleus herättää kummastusta ja lapset tuijottavat häntä. Kaksi tyttöä käveli jonkin matkaa vierellämme: isosisko piti pienempää tiukasti kädestä, he hymyilivät ja vaihdoimme muutaman sanan englanniksi. Matka jatkui; heillä oli koulupuvut, isonsiskon toinen kenkä oli rikki ja vaikeutti kävelyä. Välillä pienempi kääntyi katsomaan meitä hymyillen. Kohta ohitimme pienen asumuksen, jonka pihassa äiti odotti tulijoita vauva sylissään. He asuivat hengästyttävissä maisemissa. 

IMG_20180116_155012_640x360

Auringonlaskun jälkeen syömme illallisen ja kuuntelemme tuulen ulvontaa. Ikkunalasit helisevät huoneessamme, kun käymme vällyjen alle nukkumaan täysissä pukeissa. Yöllä huomaan tuulen tyyntyneen ja upea tähtitaivas levittyy yllemme.

Aikaisin aamulla herään, kun kuulen kolme kellon kilkahdusta jostain. Päivä valkenee ja ympäriltä alkaa kuulua elämän ääniä. Kukko on jo kiekunut äänensä käheäksi, jossain itkee lapsi, linnut päästelevät erikoisia ääniä. Läheisestä kylästä, joka sijaitsee alapuolellamme, nousee savua nuotiosta, vuohet määkivät.

IMG_20180117_071138_640x360

Menemme kattotasanteelle ja näemme, miten aurinko kultaa ennen nousuaan lumisia vuortenhuippuja. Valtavat haukat liitelevät tehden isoja kaaria. Kohta kultapallo ilmestyy vuorten takaa ja alkaa nousta taivaalle. Venyttelemme hiljaisina auringon alkaessa lämmittämään pikkuhiljaa. Kohta saamme isot mukilliset masalateetä ja tiibettiläisen aamiaisen: vastapaistettua litteää leipää, paistettuja vihanneksia, munakasta ja chilitahnaa. Uusi päivä voi alkaa.

Jätämme pienet nyssäkkämme majataloon ja lähdemme muutaman tunnin kävelymatkan päässä sijaitsevaan Namabudha temppeliin. Kävelemme ensin  upeiden maisemien reunustamaa polkua ohittaen kylän, josta meitä vilkuillaan hieman epäluuloisina; koira saattaa meidät kylän läpi johtavaa tietä pois. Seuraava kylä on aurinkoisessa rinteessä ja siellä meitä tervehditään ja tunnelma on valoisampi. Jatkamme kiemuraista vuoristotietä, koska eksymme polulta, se lisää kävelymatkaa, mutta löydämme vermemmin perille. Aurinko porottaa, hiki alkaa valua ja tie muuttuu pehmeäksi upottavaksi tomuksi. Välillä meidät ohittaa auto ja nostattaa valtavan tomupilven. Jalat ovat lyijynraskaat, kun lopulta saavumme perille. Luostari koostuu monesta rakennuksesta, jotka ovat vuoren rinteessä. Vaikutelma on loistelias; hohtavan valkoista, kultaa, punaista keltaista. Viininpunaiseen pukeutuneita munkkeja pyörii siellä täällä. Nuorimmat varmaan kymmen vuotiaita. Äimistelemme kultaista budhaa, stuparivistöä ja sipsuttelemme varovasti sukkasillaan huoneeseen, jossa on riveittäin kultaisia budhapatsaita. 

IMG_20180117_123743_640x360

Löysimme alueelta pienen ruokapaikan ja saimme yhden reissumme parhaista dal bhateista. Kokki laittoi ruokaa pienessä rakennuksessa. Hänen hellansa yläpuolella oli ikkunaluukut, josta aukeni huikeat maisemat Himalajalle. 

Aterian jälkeen aloimme suunnitella paluuta - meitä oli kehoitettu ottamaan taxi takaisin, mutta selvisi, että taxin tulossa kestäisi 2 tuntia. Bussi tulisi kahden tunnin päästä. Meille viittelöitiin oikotietä mihin se tulisi, hortoilimme ja joku poika pysähtyi viereemme tarjoten kyytiä. Hän ei oikein herättänyt luottamustamme ja sanoimme odottavamme bussia. Päätimme kuitenkin odottamisen sijaan lähteä kävelemään takaisin päin. Ehkä autokyyti vielä järjestyy jotenkin. Jonkun matkaa käveltyämme kohdallemme pysähtyi iso auto aivan täynnä ihmisiä. Kuski hyppäsi ulos ja kertoi, ettei bussi tule. Etupenkillä oli jo kuski ja isä lapsi sylissään. Lapsi työnnettiin penkin yli taakse ja mies siirtyi kuskin viereen (!) Saara minun syliin ja matka jatkui naurunremakan säestyksellä. Yht'äkkiä bussi tuli kaarteessa aivan kohti ja teki viimehetkellä väistöliikkeen: dont worry he is my friend making jokes, nauroi kuski...

Pääsimme Dulikheliin ja soitimme majatalon isännälle, joka toi nyssäkkämme moottoripyörällä meille. Hyppäsimme hurjasti heiluvaan Kathmandun bussiin ja totesimme, että kuskeissa on eroja: tämä rymisteli menemään, niin, että pelkäsin loppujenkin paikkojen tippuvan hampaistani. Pääsimme Kathmanduun auringonlaskiessa. Olo oli varsin tomuinen, mutta kuumaa vettä ei tullut, joten päädyimme makoisalle illalliselle ja huuhdoimme pölyt kurkustamme nepalilaisella oluella.

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Ensivaikutelmia...

 

IMG_20180105_174010_1024x1024_640x640

Viikon jälkeen havainnot eivät voi olla kovin syväluotaavia ja ehkä muutaman vuoden päästä nauran ensivaikutelmille, joita olemme täällä tänä aikana saaneet. 

Sehän on kaikkien tiedossa, että Nepalilaiset ovat ystävällistä kansaa. Minulle yllätys on ollut se, ettei täällä ole vaanivia katseita seuraamassa turisteja varastelu mielessä, kuten melkein missä tahansa muualla missä olen liikkunut - varmasti Suomi mukaanlukien. Onko tämä Hindulaisuuden ja Buddhalaisuuden tuomaa eettisyyttä, siitä täytyy ottaa selvää.

IMG_7342_640x640

 

En tunne minkäänlaista uhkaa liikkuessani yksin naisena - varmasti osansa tekee ikä, mutta ei Saarankaan perään asiattomasti turhia vilkuilla. Luulen lukeneeni, ettei raportoituja länsimaalaisiin kohdistuneita raiskaustapauksia juurikaan ole. 

Olemme huomanneet, että hotelleissa pitää osata pyytää asioita; edellisessä majapaikassamme ei ollut lämmitystä ja kun teimme lähtöä lämmitettyyn hotelliin meille sanottiin, että olisi meillä ollut lämmitin. Hm, öisin lämpötila laskee +3 tienoille, joten meille  ei tullut mieleenkään, etteivät he automaattisesti anna lämmitintä jos sellainen on. Täällähän ei ole ollenkaan sanottua, että halvimmat huoneet olisivat lämmitettyjä. Samoin ensimmäisen parin yön majapaikassa olisi ollut lämmin suihku (kai) jos olisimme älynneet kysyä mihin suuntaan ja missä järjestyksessä vipuja käännellään.

Liikenne on tietysti kuuluisa ja omalukunsa täällä; en ole havainnut oikein mitään muuta sääntöä kuin se, että kaikki koettavat väistää toisiaan ja pitää toisensa ehjänä. Muutaman kerran pienellä natisevalla taxilla bussin ja kuorma-auton välissä olen kokenut jo jonkinasteista ulkopuolisuutta ja seurannut sivusta, miten käy. Kiitos matkan lopussa tulee kyllä ihan sydämen pohjasta! 

Ruoka on ihanaa! Täysin vegaanillekkaan täällä olo ei olisi ongelma. Nepalilaisella ruokalistalla on maistuvia kasvisruokia ja niitä saa joka paikasta. Täytyy alkaa suunnitella Nepalilaista kasvisruokakurssia palattuamme. 

Raha-asioissa turisteja tietysti petkutetaan turistialueella varsinkin - mitä meille lopulta merkitsee jos maksamme muutaman euron enemmän jostain? Tunnen syyllisyyttä, kun tingin taximatkoja...olisiko tuo nyt liikaa jos maksan turistilisän?

Terveydenhoitoonkin olemme saaneet pientä tuntumaa; apteekeista saa antibiootteja ilman reseptiä ja niiden vallaton käyttäminen tuo tietenkin omat ongelmansa. Yskänlääke oli Ayervedistä samalta tiskiltä ja tuntui tehoavan Saaran yskään. Täällä on länsimaisten ihmisten vatsaongelmiin erikoistunut klinikka, jossa on tutkittu niitä jo 70- luvulta lähtien. Onneksi ei ole tarvinnut mennä sinne...vielä. Heti kolmantena aamuna minulta irtosi iso paikka hampaasta, mutta kuikuiltuani paikallisen hammaslääkärin ikkunaa, jossa komeili rivitolkulla irrotettuja hampaita päätin pitää kolon suomeen asti.

Kathmandussa käytetään ilmansaasteiden takia paljon maskia -  valkoisia paperisia, kankaisia mustia, kukikkaita jne. Ihmettelen miten nämä ihmiset kestävät hengissä täällä pölyn keskellä. Toisaalta lihavia ihmisiä näkee tosi vähän, vaikeasti ylipainoisiaen ole nähnyt yhtään. Hei, enpä ole nähnyt vielä yhtään "mäkkäriä"!! 

IMG_7405_640x480_2

Tämänhetkisen hotellimme ja turistialueen Thamelin välissä on vilkas Paknajol Marq eli Paknajol katu, josta pääsemme hotelliin pientä hiekkaista kujaa pitkin. Asumme ensimmäisessä kerroksessa ja päivisin huoneeseen kuuluu aikamoinen pälätys ja satunnaisten mopojen pärinä, mutta yöksi kaikki hiljenee kymmenen maissa. 

On aamu, loikoilen puhtaiden valkeiden lakanoiden välissä, ilmalämpöpumpun huristessa. Muistelen ensimmäisen viikon extremeä lämmittämättömissä huoneissa ja alkeellisimmissa majapaikoissa. Selvisimme ja nyt arvostan nyt kuumaa suihkua ja sitä, ettei tarvitse nukkua takki ja kaikki vaatteet päällä. Suurimmalla osalla nepalilaisista ei kuitenkaan ole lämmitystä ja tammikuu on pitkä ennenkuin helmikuun puolessa välissä alkaa ilma lämpenemään. Ei ihme , että kadunkulmissa poltetaan nuotioita. 

Turvallista, ystävällistä ja mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Pitäkää toisistanne huolta.

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Lapset

IMG_7291_640x480

Yön äänet Kathmandussa ovat oma  lukunsa huonouniselle; satunnaisia mopoja, erilaisia mölähdyksiä ja kiljahduksia, kummallisia surinoita - pahinta on lapsen itku, joka kuuluu kadulta kylmästä +3 asteisesta yöstä, kun nousen katsomaan ja menen parvekkeelle se loittonee ja jäljelle jää vain epätietoisuus.

Lapset ovat perhehotellimme respassa päivystämässä ja katsovat piirrettyjä, kun isä nukkuu oltuaan yön vastaanotossa. Menin pyykkien kanssa kysymään pesulapalvelua ja pikkutyttö kipaisi yläkerrokseen, jossa perhe asuu - kohta isä kömpi tukkapystyssä vastaanottoon.

IMG_7454_640x547  

Köyhimpien syrjäkylien lapsilla voi olla mahdotonta päästä kouluun, varsinkin tyttöjen asema on todella huono. Köyhät vanhemmat saattavat antaa lapsensa lastenkotiin saadakseen heille koulutusta. Ymmärtääkseni näissä sisäoppilaotostyyppisissä kouluissa on eroja ja hyvä koulutus maksaa sielläkin. Minulla on yhteys erääseen orpokodin sotaaikana perustaneeseen herraan, ehkä keskustelen hänen kanssaan asioista lisää.

IMG_20180116_150751_640x640

Kerran istuimme takkatulen ääressä eräässä paremmassa ravintolassa. Siellä oli myös viisi nuorta tyttöä nauraen ja iloiten. He tilasivat yhden pizzan, jonka tarjoilija jakoi ja tarjoili ystävällisesti ja tyttöjen naurattaen. Olisikohan sama kohtelu Suomessa?

Kerjäläisäitejä lapsineen näkyy suurien temppelien ja muiden nähtävyyksien läheisyydessä. Ikuinen tuska heitä ohittaessaan, mutta todennäköisesti he saavat päivänmittaan ihan kohtuulliset tienestit, ainakin turistikautena. 

Lapsityövoiman käyttö on asia, johon törmään puodissa jatkuvasti. Joskus ensimmäinen kommentti asiakkaalta on ollut: nämä on sitten sitä lapsityövoimalla teetettyä tavaraa! Mitenkähän on marketeissa yms tuleeko niiden tuotteiden kohdalla samanlainen mielleyhtymä! Suurin osa, aivan tuttujen merkkituotteiden valikoimistahan on teetetty Kiinassa, Kambodzassa jne.

Käsityönä tehtyjen tuotteiden valmistus vaatii opettelua ja usein jopa koulutusta. Tientenkin perheyrityksissä lapset oppivat sukupolvelta periytyviä taitoja lapsesta asti. Tätä voi verrata maalaistalojen elämään Suomessakin, jossa lapset ovat autelleet pienestä pitäen ja oppineet maanviljelijän työn sitä kautta. Ainakin näin oli aikaisemmin. Lapsien vieminen pois kotoa työskentelemään tehtaissa on mielikuva, joka lapsityövoimasta varmasti useimmille tulee ja se on todella surullista.

Tällaisia pohdintoja kantapaikan kattokuppilassa lauantaiaamuna. Jokaisen ihmisen olisi varmasti hyvä joskus nähdä vähän mualimoo, se laittaa asioita kohilleen omassa päässä. Ainakin minulla ja tulee tunne, että tiedän niin vähän. Palaillaas taas!

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Vierailu naisten käsityöläisyhteisöön

IMG_20180108_110027_640x360

Heti aamutuimaan kiiruhdimme Nasreenin  Local womens handicraft -puotiin, hyppäsimme taxiin ja lähdimme tutustumaan hänen perustamaansa naisten käsityöläisyhteisöön.  Pompimme toisiamme vasten kasvosuojat kasvoillamme ylös muhkuraista tietä, joka vei meitä kylään, jossa työyhteisö sijaitsee. Luulimme jo tien loppuvan, mutta jatkoimme kivuten ylemmäs ja ylemmäs.

Nasreen oli kertonut jo aiemmin projektistaan, joka työllistää kaltoin kohdeltuja, vammautuneita ja eri syistä vaikeuksissa olevia naisia kouluttaen heidät käsityöläisen ammattiin ja antaen toimeentulon.

IMG_20180108_103256_640x360

Meidät otettiin iloisesti vastaan ja laitettiin otsaan punaisella värillä tilakat ja annettiin samettiruusut tervetulotoivotukseksi. Naiset olivat iloisia, halasivat Nasreenia, tervehtivät meitä ja ompelivat ompelukoneilla, kutoivat kangaspuilla ja viimeistelivät tuotteita viileässä aamusäässä.

 

He olivat saaneet viideksi vuodeksi lisää tilaa, mutta rakennuksessa ei ollut ikkunoita ja se on suuri ongelma sadekaudella. Betonirakennuksesta löysimme naisia, jotka valmistavat kierrätysmateriaaleista joogamattoja ja niiden kantokasseja, tietokonelaukkuja ym ym. Kaksi naista kiertää keräämässä vanhoja vaatteita, ne pestään ja leikataan kuteiksi. Tuttua meille räsymatoista. Kuvassa valmistetaan kannettavalle tietokoneelle laukkua.

IMG_20180108_104332_640x360

Hämmästyttävintä oli huone täynnä hampunlehtiä. Nasreen kertoi, että ne pestään seitsemän kertaa ja kehrätään langaksi, josta he kutovat laukkuja, reppuja ja lompakoita. Saara osti repun ja voi nyt kirjaimellisesti sanoa: tiedän kuka reppuni on tehnyt...ja reppuni kankaan myös.

Lyhyesti kerrottuna Nasreen syntyi syrjäiselle seudulle kurjiin oloihin ja lähti Kathmanduun hyvin nuorena. Hän opiskeli eri käsityömenetelmiä ja perusti puodin 16-vuotiaana. Nyt hänen perustamassaan kollektiivissa työskentelee toistakymmentä naista. Heistä osa on paennut pakkoavioliittoa, on vammautunut jotenkin tai paennut alkoholistimiestä jne. Nasreen kertoi, että naiset tulevat yhdeksältä töihin laitettuaan lapset kouluun, ihan pienten lasten äidit myöhemmin. He työskentelevät kolmeen ja käyvät vastaanottamassa lapset koulusta ja palaavat tunnin päästä takaisin ja työskentelevät kuuteen. Nasreen haluaisi saada taloon ikkunat ja tehdä lapsille turvallisen olohuoneen, jotta he voisivat tulla äitien mukana myös kollektiiviin. 

Hämmästyttävä voima pienessä, hädintuskin 25v naisessa! Paljon tavoitteita, joiden toteutuminen on pitkälti sen varassa ostaako asiakas, pienempi tai isompi, tuotteita, joiden tekijöistä, heidän palkkauksestaan ja työoloista ei ole mitään tietoa vai kantaako vastuunsa ja maksaa vähän enemmän. Yleistä on myös, että tuotteissa lukee hand made in Nepal, mutta käsintehty on hyvin venyvä käsite.

Nasreen puhui myös siitä, miten tällainen alusta loppuun rakkaudella käsintehty tuote pitää sisällään hyvää energiaa. Mitä mieltä olet, onko näin?

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Kaunis ja ruma

 

 

Aamuviileys oli armoton herättyämme, mutta olimme nukkuneet hämmästyttävän hyvin; kaikki vaatteet päällä, pashmina pään ympärille kiedottuina kömmimme vällyjen alta ja kun katseemme kohtasivat tuloksena oli poikkeuksetta naurunremakka.

Ripeästi läksimme aamiaiselle ja söimme aalu parathaa, juuri paistettua sipulia, perunaa ja jotain vihreää yrttiä sisältävää chapataleipää,  kahta mausteista tahnaa ja toisena Puri Dheji, joka on mausteinen muhennus ja siihen annokseen kuului pyöreitä vastapaistettuja leipäsiä. Masalatee maidon ja sokerin kanssa on uusi suosikkini. 

IMG_20180105_173120_194_640x640

 

Satsaaminen tukevaan aamiaisen olikin viisasta, koska kävelimme kunnon hullunmyllyssä mopojen, autojen, ihmisten, koirien, lehmien seassa Durbar Squarille, joka on vanha kuninkaallinen aukio ja yksi suurimpia nähtävyyksiä, vaikka 2015 maanjäristys 25.4 klo 12.00 tuhosikin paljon arvokkaita rakennuksia. Oppaamme puheista sai käsityksen, että nepalilaisille on aika ennen ja jälkeen järistyksen. Se muutti niin paljon. Jälleenrakennustyö on käynnissä; kiinalaiset ja nepalilaiset työmiehet restauroivat kohdetta entiselleen, mutta siihen kulunee10-15 vuotta.

IMG_20180107_134000_360x640

IMG_20180108_184118_539x640

Sulattelemme näkemäämme kattoterassilta auringon laskiessa; poika kastelee huolella lukuisia kukkaruukkuja, joissa pölyiset kasvit taistelevat elämästään, taivaalla lentelee valtavia lintuja ja ihana aurinko lämmittää vielä hetken. Kun aurinko laskee pelastuksemme saamme kuumaa dahlia ja momoja. Saaralla on oppaamme neuvomaa Ayervedistä yskänlääkettä, jospa se nujertaasitkeän taudin.

IMG_20180107_164655_360x640

 Kotimatkalla hörppäämme vielä nenän edessämme puristetut granaatti omena mehut, joten päivä alkaa olla täysi. Maailma on kaunis ja ruma - ne ovat lähempänä kuin koskaan.

IMG_7386_640x480

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Kakofonista harmoniaa

IMG_7239_640x480

Kathmandun kakofoninen harmonia otti meidät tiukkaan otteeseensa ja kaksi päivää ehti iltaan ennenkuin olen taas tässä vällyissä kirjoittamassa.

 

IMG_7396_640x480

Sulattelen tässä samalla illallista, jonka nautimme ylellisesti - lämmittimen lämmössä! Se olikin ensimmäinen näkemämme. Tummanvihreä suosikkiruokamme Palak paneer, pinaattia ja kotijuustoa ei ollenkaan vähentänyt nautintoa. Bonuksena sain vielä hiuksenikin kuivaksi, samalla kaihoten Puijonkadun Havana kampaamon Riikkaa - voi miksi en leikkauttanut hiuksiani ennen lähtöä? Haaveenani on kyllä päästä täällä hennauttamaan hiukseni, mutta leikkaus vaatii ehkä liikaa rohkeutta.

Loppiainen valkeni täällä kylmänä ja Saaran flunssa tuntui pahentuneen. Kuumaa vettä ei tullut edelleenkään ja päätin heittää noppaa ja siirtää meidät seuraavaan ruutuun. Saimme kuuman suihkun ja astetta tilavamman huoneen hitusen halvemmalla. 

Olimme tuoneet mukanamme matkalaukulliset tuliaisia lastenkotiin (kiitos Sirpa, Sanna ja Anne) ja lastenkodin nuori miesjohtaja tuli hakemaan ne hotellilta. Lupasimme mennä vierailulle, kunhan Saaran flunssa hellittää.

Uudesti syntyneinä höyrysimme tamineisiimme ja lähdimme tapaamaan Local woman handicraft yhteisön perustanutta Nasreenia sopiaksemme vierailusta heidän työyhteisössään. Puoti oli kiinni, mutta ovella oli lappu tulla takakautta ja koska tiesimme reitin menimme soittamaan ovikelloa. Shereen tulikin ja sovimme, että maanantaina klo 10 läksisimme work shoppiin. Hyppelehdimme Shereenin lämpimän energian ja ystävällisyyden sekä puhtaiden hiusten voimalla iltaa kohti.

IMG_7407_640x480

Muutamassa päivässä lähelle meitä on tullut nepalilainen ystävällisyys, läpitunkeva ilman kylmyys ja maukas kasvisruoka, jota täältä on helppoa saada. Vielä mahatauti ei ole tullut meitä lähelle ja  osaltaan uskon se johtuvan siitä, että syömme vain kasvisruokaa. 

Tuntuu, että se mitä suomessa saa aikaiseksi päivässä, täällä kolmessa. Onneksi on melkein kuukausi tähteellä, niin voin antaa asioiden tapahtua omalla painollaan.

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Namaste Kathmandu!

IMG_20180105_164827_480x640_2

Varisten ja naakkojen kirkumista, liikenteen ääniä, koira haukahtelee - ensimmäinen aamu Kathmandussa. Viereisessä sängyssä tuhisee Saara ja toivon hartaasti, ettei hänen flunssansa pahene. Saara tupsahti keväällä puotiin kysymään harjoittelupaikkaa - eipä arvannut minne reissuBaba mukanaan vie. Kurkin vällyjen alta todellisuutta, joka on muuttunut reilussa vuorokaudessa varsin ratkaisevasti.

Lämpötila on huoneessa alle viisi astetta, joten vällyjen alla pilossa olo houkuttelee. Ajatukset kertaavat eilisen tulopäivän tapahtumia.

Lennot oli positiivinenyllätys; Turkish Airlines tarjoili sutjakkasti ruuat ja juomat ja kyytikään ei ollut kuoppaista. Laskeutuminen "maailman vaarallisimmalle" lentokentälle tuntui, mutta sain väistyvän lentopelkoni pysymään aisoissa - varsinaista siedätyshoitoa!

Maahantulorituaalit olivat hellyttävän monimutkaiset, mutta herättivät meissä lähinnä hilpeyttä. Taxin kalastelussa luotin vanhaan tinkimiskokemukseeni ja sain hinnan alle puoleen - häpeilin lopulta perille päästyämme ja annoin 100 Npr ylimääräistä. Eli puolen tunnin ajomatka maksoi siis meille 4€. Järkytys.

The Yellow house löytyi vaivattomasti; talon koira nuuhkaisi reppumme ja respasta huikattiin olenko Teiza. Muita sisäänkirjutumistoimia ei tarvittu. Ystävällinen omistajapariskunta pahoitteli, ettemme saa vielä huonettamme vaan joudumme majoittumaan ensimmäisen yön huonommassa huoneessa,  mutta meille kelpasi sänky ja käytävässä oleva vessa ensi hätään.

Käväisimme talon kattoterassilla lämmittelemässä auringossa. Pian selvisi, että ulkona tarkenee päivällä sisävaatteissa ja sisällä ulkovaatteissa. 

yellow_359x640_2

Nokosten jälkeen suunnistimme perushankinnoille - vettä ja vessapaperia. Guest house sijaitsee pääkadulta erkanevan pienen sivukadun varrella ja tulo Paknajol kadulle oli ensimmäisillä kerralla aivan kuin joutuisi keskelle Fellinin elokuvaa, mutta luulen, että tämä on vasta lastenleikkiä siihen mitä on tulossa.

IMG_20180104_173606_640x360

Puikkelehdittuamme muutaman sata metriä huomasin edessäni tutun kyltin "Local woman handicraft"! Menimme sisään ja kaunis neito kertoi projektista, joka on palastanut hänet ja monet hänen "siskoistaan".  Naiset ovat saaneet tämän projektin myötä ammatin ja uuden elämän. Meidät pyydettiin tutustumaan heidän toimintaansa ja palailen asiaan varmasti uudestaan.

Illallista nautimme oman quest housimme ravintolassa; dalia ( linssi keittoa) green currya (riisiä ja taivaallista kookos vihanneskastiketta) chapatia (leipää) ja sitruunasta ja  inkivääristä tehtyä teetä hunajalla höystettynä.

IMG_20180104_184642_537x640

Olimme matkustaneet läpi yön, joten painuimme pehkuihin ajoissa. Yö hiljeni pikkuhiljaa ja hämmästykseksemme nukuimme yön äänistä ja viileydestä huolimatta ja olimme valmiita uuteen päivään

Lue koko viesti