17.5.2019
Ensimmäisellä matkallani Kathmanduun satuin sattumalta Sarangi veg ravintolaan. Se on hieman huomaamattomalla paikalla kuin sisäpihalla enkä muista miten sinne osuimme Saaran kanssa. Ihastuimme ruokaan, henkilökuntaan ja tunnelmaan ja aloimme viettää kylmiä tammikuisia iltojamme siellä. Viihtymistämme lisäsi vielä lämmityslaite, joka tuotiin aina pöytämme viereen.
Huomasimme, että aina samalla paikalla istui vaalea keski-ikäinen Lady, jolla näytti olevan keskeinen rooli ravintolan toiminnassa. Pikkuihiljaa aloimme jutella enemmän henkilökunnan ja siellä säännöllisesti aikaa viettävien muusikoiden kanssa ja meille selvisi, että lady on Australialainen Sandra, joka on perustanut tämän sosiaalisen yrityksen viisi vuotta aiemmin. Meille selvisi, että Sarangi toimii yhteistyössä yritysten ja järjestöjen kanssa tarjoten koulutusta ja työllistymismahdollisuuksia syrjäytyneille ja haavoittuville ihmisryhmille kuten alempiin kasteihin kuuluville, yksinhuoltajaäideille, leskille ja ihmiskaupan uhreille.
Sarangi toimii myös kansanmuusikoiden keskuspaikkana ja nämä musiikki ja tanssi-illat ovatkin olleet riemastuttavimpia kokemuksia Kathmandun matkoillani. Sarangi onkin täällä käydessäni paikka minne menen jos yksinäisyys yllättää.
Ensimmäisen matkani viimeisenä iltana menin ravintolaan hieman aikaisemmin kuin naiset, joiden kanssa olin sopinut tapaamisen siellä, saapuivat. Sandra pyysi minut pöytäänsä ja aloimme jutella. Hän näytti minulle kestokassin prototyypin ja ihastuin välittämsti ja sanoin haluavani heti ensimmäiset 1000 kpl kun se on mahdollista. Tästä käynnistyi prosessi joka on muuttunut todeksi nyt kaksi vuotta myöhemmin; Sarangi kassit ovat ensimmäisenä maailmassa myynnissä meillä Babadumissa!
Tie tänne ei ole ollut helppo; tuotantoprosessissa on mukana useita muuttuvia tekijöitä ja toimijoita. Kassien pitkä tuotekehitys on taannut sen, että ne ovat lähes ikuisia ja kaikkien yksityiskohtien hiominen täydelliseksi otti aikaansa. Toisella matkallamme olimme tyttäreni Saran kanssa mukana Australiassa toteutettavaa varainkeruuta varten kuvatussa videossa ja osallistuimme myös tuotekehittelyyn. Nyt Sarangi – maailman paras ostoskassi on valmis maailman levitykseen ja se alkaa Suomesta ja Babadumista. Olen ihan täpinöissäni.
Sarangi kassit valmistetaan kierrätetyistä muovipulloista valmistetusta kankaasta (PET-polyester). Kasseihin painetaan nepalilaisten naisten Mithila art – taidetta ja kankaasta valmistetaan kestäviä ostoskasseja vaihtoehtona muovikasseille. Kasseihin painettava Design valmistetaan Relativ Nepal järjestön toimesta. Tämä järjestö kouluttaa ja työllistää naisia pyrkien säilyttämään tätä perinteistä taidemuotoa. Sarangi ostoskassiprojekti tarjoaa ompelukoulutusta ja sen myötä työllistymismahdollisuuksia myös Shakti Samuha järjestön naisille. Shakti Samuha on ihmiskaupan uhrien itse perustama järjestö. Sarangi järjestää heille ompelukoulutusta ja näin he saavat kipeästi tarvitsemaansa työtä ja sen myötä uuden elämän edellytyksia.
Sarangi-kassi on suomalaisen muovikassin kokoinen ja se menee pieneen taskuun tai käsilaukkuun menevään pussukkaan. Pussukka kiinnitetään lenkillä kassiin ja se ei katoa. Voit pestä kassin koneessa – design kestää konepesua ja kassi kulutusta rajattomasti. Tämä kassi on ihana itselle tai lahjaksi!
Istun piemeässä Sarangiravintolassa – salamat välähtelevät ja sähköt ovat poikki. Pöydällä lepattaa ohut kynttilä, ilmassa on kuumaa kosteutta ja mausteiden tuoksua – ukkonen jylisee. Sadekausi ja kesä lähestyvät ja välillä tuntuu kuin olisi kosteassa saunassa. Rankkasateet eivät ole tyypillisiä huhtikuussa, mutta nyt niitä on ollut muutama päivässä. Sähköt palaavat ja katkeavat taas; ravintolan keittiössä työt jatkuvat taukoamatta sähkön katkeamisesta huolimatta – jostain ilmaantuu lamppuja silmänräpäyksessä kun sähköt menevät poikki. Tarjoilija harppoo tottuneesti raput kattoterassille vesipullojen ja tarjottimen kanssa pilkkopimeässä. Seuraan silmät pyöreänä ja mietin minkä rankkasadekuuron välissä kipitän hotellille. Ravintolasta puuttuu kaksi tarjoilijaa ja ainokainen juoksee hiessä edestakaisin…palautan mieliini hänen kuukausipalkkaansa, joka on n 70€ ja hän tekee töitä 6 päivänä viikossa klo 9.00-23.00. Kysyn asiasta ja hän vastaa, että se on normaalia. Ei siis ihme, että täältä lähtee miehiä ja naisia töihin ulkomaille valtavia määriä. Suuri osa palaa kuitenkin takaisin, sillä ero perheestä, sukulaisista ja ystävistä käy liian raskaaksi. Nepalilaiset nukkuvat yhdessä aikuisiksi asti eikä ole mitenkään erikoista, että mies ei ole koskaan nukkunut yksin – hän siirtyy suoraan sisarusten vierestä vaimonsa viereen. Tähän on olemassa myös eräs käytännön selitys; pitkän kylmän jakson aikana on käytännöllistä nukkua lähekkäin.
Sähköt palaavat ja tunnelma särkyy. Naapuriravintolassa aloitetaa virittelemään instrumentteja, palmut taipuilevat tuulessa ja ravintolan suuria ikkunoita aletaan kiskomaan estäään myrskyn pääsyä sisälle. Saan ruokani ja nautin vegemussakasta valkoviinilasin kera. Annos on niin suuri, että jaan annoksen ravintolan omistajan kanssa. Sähköt sammuvat taas ja kynttilöitä sytytellään uudestaan. Kansanmuusikot ovat joutuneet keskeyttämään soittonsa läheisen ravintolan puutarhassa ja palailevat takaisin Sarangiin. Sateen jatkuttua pitkään huilisti alkaa soittamaan ja sanoo, että sillä tavalla sade saadaan loppumaan. Näin käykin ja hän pääsee lähtemään huiluineen mopolla 5 km päähän kotiinsa ja minä hipsin märkiä katuja pitkin kotihotelliin. Hyvää yötä.
Tutustu myös tarjoustuotteisiimme!